Ainutlaatuinen Turun Vesilaitosmuseo 20 vuotta

20 vuotta sitten Raili Järvisalolla oli kiire. Hän työskenteli Turun vesilaitoksen laboratoriossa ja oli innokkaasti mukana museohankkeessa. Vesilaitoksen henkilökunta ja ennen kaikkea käyttöinsinööri Gösta Wahlroos ja johtaja Esko Pohjanen olivat jo pitkään ajanut museohanketta eteenpäin. Vielä 1990-luvulla veden maku ja laatu puhuttivat turkulaisia ja heille haluttiin kertoa vesilaitoksen työstä ja puhtaan veden matkasta vedenottamolta kotien kraanoihin. Lisäksi vesilaitoksen vanhan, 1920-luvulla rakennetun päärakennuksen toisessa kerroksessa sijainnut vanha laboratorio oli lähinnä varastokäytössä. Kaiken tämän päälle henkilökunta oli vuosien varrella laittanut talteen runsaasti vanhaa esineistöä. Koossa oli siis hyvän museon ainekset.

Kun vesilaitoksen 100-vuotisjuhla läheni, Turun kaupunki myöntyi museohanketta innokkaasti ajaneiden vaatimuksiin ja museo päätettiin perustaa. Perustamistyötä museolla teki yhdessä tutkimusapulaisen Jouni Lehtirannan kanssa Turun yliopistolta tullut harjoittelijatrio: Markus Stenroos, Veli-Pekka Toropainen ja Jussi Valliin. He ryhtyivät työhön yhdessä vesilaitoksen henkilökunnan kanssa. Vanhat päärakennuksen tilat raivattiin, esineet kerättiin ja luetteloitiin ja muistitietoa tallennettiin.

– Lähdimme heti alkuun museaalisesta tarkoituksesta. Vesilaitosmuseo perustettiin, koska turkulaisille haluttiin kertoa veden tarina, Raili Järvisalo muistelee.

Museon perustamistyöt saatiin loppuvuodesta 1998 siihen pisteeseen, että Suomen ensimmäinen ja edelleen ainoa vesilaitosmuseo pystyttiin avaamaan yleisölle.

– Oli valtavan hienoa, että saimme museon. Olin itse laboratoriossa työssä ja tiesin, miten valtavasti Turussa tehtiin työtä puhtaan veden eteen. Tiesin myös, että monella turkulaisella on väärä käsitys turkulaisesta vedestä. Museon avulla pystyimme tekemään valistustyötä – ja museo kiinnostikin heti!

Aluksi museossa kävi lähinnä asiantuntijaryhmiä ja yliopisto-opiskelijoita. Vierailijaryhmiä laajennettiin myös koululaisryhmiin. Ensimmäisen vuoden aikana museossa vierailikin toistatuhatta ihmistä. Melkoinen määrä, kun ottaa huomioon, että museossa oli avoimet ovet kaikille yleisölle vain muutaman tunnin kuukaudessa.

Yleishyödyllisen asian pitää olla julkinen

Raili Järvisalo työskenteli vesilaitosmuseon vastaavaa hoitajana aina eläkkeelle jäämiseensä asti eli vuoteen 2009. Edelleen hän on museossa mukana ja tekee yleisöesittelyjä.

– Museokävijöiden palaute on tavallisesti yllättynyttä ja positiivista. Museolla on paljon kerrottavaa ja on tärkeää, että se jatkuvasti kerää ja luetteloi vedenkäyttöön liittyvää esineistöä ja tietoa. Kyllä museossa voidaan kertoa myös nykyhetkestä ja ohjata esimerkiksi koululaisia vedenkäytössä. Edelleenkään moni ei ymmärrä esimerkiksi sitä, että kuuma ja kylmä vesi eivät ole sama asia, Raili Järvisalo miettii.

Hän toivoo, että museo pystyttäisiin pitämään myös tulevaisuudessa auki ja erilaisille tilausryhmille voitaisiin räätälöidä tietopaketteja vesilaitoksen toiminnasta ja puhtaan veden merkityksestä.

– Puhdas vesi on tärkeä asia. Eikä se välttämättä tulevaisuudessa ole niin itsestään selvää kuin se on nyt. Ilmasto muuttuu ja ympäristö saastuu. Valistustyötä riittää tulevaisuudessakin. Kyllä tämänkaltaisen yleishyödyllisen asian pitää olla julkinen, Raili Järvisalo sanoo.

Vesimuistoja kodeista

Vaikka Vesilaitosmuseo kuulostaa tekniseltä – ja museosta löytyykin hienoa tekniikkaa vuosien takaa – on museon viime vuonna uusittu perusnäyttely ihmisläheinen ja liittyy arjen vedenkulutukseen. Museo onkin erittäin suosittu koululaisryhmien vierailukohde.

– Miten kodeissa on pesty pyykkiä, peseydytty tai laitettu ruokaa – kaikkeen tähän voi tutustua meidän museossamme, nykyinen museonhoitaja Maria Solin kertoo.

”Jokapäiväinen vetemme” -niminen näyttely esittelee turkulaisen vesihuollon historiaa ja vedenkäyttöä arjessa viimeisen sadan vuoden ajalta. Esillä on esimerkiksi vesiklosetti 1900-luvun alusta.

– On hauska huomata, miten mielenkiintoista vesi ja sen käyttäminen on vaikkapa lasten mielestä. Yritämme aina tuoda vahvasti myös esiin, miten vettä voi käyttää järkevästi ja miten sitä voi säästää.

Maria Solin vinkkaa, että museokäynnin voi mainiosti yhdistää sunnuntain ulkoiluun. Halistenkosken rannalla sijaitseva museo on kauniin kävelyreitin varrella.

– Juuri loppusyksyllä ja talvella virtaa koskessa enemmän vettä, joten jo se on hieno nähtävyys, Maria Solin sanoo.

Tutustu Turun vesilaitosmuseoon: www.vesilaitosmuseo.fi

Teksti: Terhi Paavola

Kuva: Jaska Poikonen