Virnamäen virtaa
Aurajokilaakson kansallismaisemassa, Halistenkosken yläjuoksulla Turussa vanhan Halisten kylän kupeessa sijaitsee Virnamäen perinnemaisema- ja muinaismuistoalue. Alue on maakunnallisesti arvokas ketokohde pylväskatajakedon ja ketokasvillisuuden perusteella ja siellä sijaitsee lisäksi merkittäviä muinaisjäännöksiä, jotka muodostavat Aurajokilaakson nuorempaa rautakautta kuvaavan kokonaisuuden.
Kesän 2022 maisemanhoitotöitä ja kasvillisuuskartoitus
Aurajokisäätiö on hoitanut Virnamäen aluetta jo aiempina vuosina ja kehittänyt sen opastusta useana vuonna yhteistyössä Museoviraston ja Turun kaupungin kanssa. Keskeinen kunnostustyö tehtiin 2018, kun umpeenkasvanut katajaketo ja haapalehdoksi kasvanut vanha hakamaa raivattiin vuonna 2018 Turun kaupungin kaunistamisrahaston kerta-avustuksella. Samalla tuotettiin näiden alueiden hoitosuunnitelma ja sekä opastauluja polkujen varsiin. Näiden lisäksi säätiö on omana työnään tehnyt pienimuotoista niittotyötä ja poistanut vieraskasveja Turun Asukasbudjetin avustuksella 2021.
Vuoden 2022 työhön myönnettiin osarahoitusta osarahoitusta Helmi-elinympäristöohjelmasta. Kesäkuussa 2022 Virnamäellä aloitettiin laajamittainen maisemanhoitotyö, jonka lisänä kartoitettiin alueen kasvillisuus. Työn tavoitteena on ollut säilyttää Virnamäen perinnebiotooppi ja muinaisjäännöskohteiden ympäristö, jotta alue ei pääsisi kasvamaan uudestaan umpeen ja ongelmakasvit valtaamaan aluetta luontaisilta kasveilta. Kohdealue oli arvokkaimmilta osin ehtinyt vesakoitumaan edellisen kunnostuksen jäljiltä. Hoitotoimenpiteillä säilytetään vanhan perinnemaisema-alueen maisemakuva ja edistetään alueen biologista monimuotoisuutta. Lisäksi päivitetään ja täydennetään vuonna 2018 tehty katajaketoa ja haapalehtoa koskeva hoitosuunnitelma koskemaan koko perinnemaisema-aluetta ja tehdään seuranta vuoden 2018 hoidon tuloksista.
Mikä on Helmi-elinympäristöohjelma
Helmi-ohjelmassa tartutaan Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Helmi-ohjelman vahvistaa Suomen luonnon moni-muotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa muun muassa suojelemalla ja ennallistamalla soita, kunnostamalla ja hoitamalla lintuvesiä, perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnos-tamalla vesi- ja rantaluontoa. Lisäksi ohjelma edistää ekosysteemipalveluja, vesiensuojelua, hiilensidontaa sekä muuta ilmastonmuutoksen hillintää ja muutokseen sopeutumista. Helmi-ohjelmasta voi lukea lisää Ympäristöministeriön sivuilta tai ELY-keskuksen sivuilta.
Virnamäellä ja Aurajoki-ympäristössä toteutetaan maisematalkoita, kulttuurikävelyjä ja kulttuurikanoottiretkiä. Lue retkistä ja muista tapahtumista lisää tapahtumasivuiltamme!
Virnamäen menneisyyttä
Virnamäen muinaisjäännösalue ja muut sen lähellä sijaitsevat kohteet muodostavat kokonaisuuden, joka kuvastaa hyvin Aurajokilaakson nuoremman rautakauden (550-1150 jKr.) aikaisia muinaisjäännöksiä. Alueeseen kuuluvat Virnamäen kalmisto ja asuinpaikka, sen lähistöllä sijaitsevat kuppikivet sekä joen rannassa olevat Komosten (hauta)kummut. Kohteet ovat muinaismuistolain kautta suojeltuja.
Virnamäen alueella kasvavan arkeofyyttejä eli kasveja, jotka liittyvät rautakauden ihmisen toimintaan ja kertovat tarinaansa alueen historiasta.
Ihmiset asettuivat asumaan Aurajoen varrelle varhaisimmillaan n. neljätuhatta vuotta sitten. Ympäristön mereen virtaava joki sekä maantalouselinkeinoille soveltuvat savikot ja kovapohjaiset moreenialueet takasivat riittävän toimeentulon. Niihin aikoihin elanto saatiin luultavasti suurimmaksi osaksi merestä, mutta myös maanviljelys alkoi lähiseuduilla jo tuolloin.
Virnamäestä on löydetty merkkejä nuoremman rautakauden hautauksista sekä samalta ajalta olevasta asuinpaikasta. Havainnot ovat pääosin metsäalueelta, mutta joitakin löytöjä on myös tehty pellon pinnalta. Arkeologisissa tutkimuksissa vuosina 1976-77 metsäsarakkeelle kaivettiin 41 koekuoppaa. Useasta näistä kuopista löydettiin mm. palanutta luuta ja saviastian paloja. Erikoisempi löytö oli pronssinen rengas (ajoitettu n. 1500 vuoden taakse), jonka löytäjä arvelee olevan peräisin vyön koristeesta. Keramiikkaa on peräisin sekä huolellisesti valmistetuista että hauraammista huonolaatuisemmista astioista. Keramiikka ja vyön rengas ovat ainoat löytöaineiston ajoittamisessa auttavat löydöt paikalta. Alueelta on lisäksi löydetty merkkejä polttokenttäkalmistoista. Alueen löytöaineisto kertoo rautakautisen ihmisen arjesta, mutta myös uskomuksista, kuten hautaustavoista.
Uhrikupit ovat kallion tai maakiven pintaan hakattuja, joskus myös pohjaltaan sileiksi hiottuja pieniä kuoppia. Halkaisijaltaan ne ovat yleensä 5-10 cm ja syvyydeltään 1-3 cm. Virnamäen alueella on viisi varmasti kuppikallioksi tai -kiveksi tunnistettua. Kuppikivien on arveltu liittyvän uskontoon, esim. vainaja- ja hedelmällisyyskultin uhrikiviksi. Kiveen hakattuja kuoppia on vaikea ajoittaa, mutta useimmat kuppikalliot ja -kivet ovat luultavasti rautakaudelta. Myös myöhemmin historiallisella kaudella niitä on tehty ja käytetty. Vanhin Suomessa tunnettu kuppikallio on pronssikaudelta. Virnamäen kuppikivet ovat todennäköisesti rautakautisia ja ne sijaitsevat joko peltojen pientareilla tai kivissä tai kallioissa, jotka ulottuvat pelloille. Sijainnista voidaan päätellä, että kuppikivet liittyivät myös maatalouselinkeinoihin.
Aivan Aurajoen rannalla metsäisellä sarakkeella sijaitsevat Komosten kummut ovat kaksi säännöllisen muotoista luontaista kumparetta tai hautakumpua. Vuonna 1961 arkeologisen inventoinnin yhteydessä koekuopasta löydettiin rautakautista keramiikkaa sekä palanutta luuta ja nokimaata. Tällöin kummut tunnistettiin muinaisjäännöksiksi. Kumpuja on pidetty hautoina, mutta kyseessä saattaa mahdollisesti olla leiripaikkakin. Yleisesti kumpuja pidetään hautoina, mutta Suomessa hautakummut olivat poikkeuksellinen hautamuoto rautakaudella. Täällä yleinen hautaustapa rautakaudella oli polttokenttäkalmisto, johon ei liittynyt maanpinnalle näkyviä rakenteita.