Virnamäen muinaisjäännösalue ja luontopolku

IMG_7188

Halistenkosken yläjuoksulla Turussa vanhan Halisten kylä kupeessa sijaitsee Virnamäen luontopolku ja muinaisjäännösalue. Aurajokisäätiö on hoitanut aluetta 2015 ja 2016 yhteistyössä Museoviraston kanssa.

Virnamäen muinaisjäännösalue ja muut sen lähellä sijaitsevat kohteet muodostavat kokonaisuuden, joka kuvastaa hyvin Aurajokilaakson nuoremman rautakauden (550-1150 jKr.) aikaisia muinaisjäännöksiä. Alueeseen kuuluvat Virnamäen kalmisto ja asuinpaikka, sen lähistöllä sijaitsevat kuppikivet sekä joen rannassa olevat Komosten (hauta)kummut. Kohteet ovat muinaismuistolain kautta suojeltuja.

Arkeologisten inventointien lisäksi Aurajokisäätiö ja Museovirasto ovat tehneet alueella maisemanhoitotoimenpiteitä. Niiden tueksi on tehty kasvillisuuskartoituksia, joissa todettiin Virnamäen alueella kasvavan arkeofyyttejä eli kasveja, jotka liittyvät rautakauden ihmisen toimintaan ja kertovat tarinaansa alueen historiasta.

Ihmiset asettuivat asumaan Aurajoen varrelle varhaisimmillaan n. neljätuhatta vuotta sitten. Ympäristön mereen virtaava joki sekä maantalouselinkeinoille soveltuvat savikot ja kovapohjaiset moreenialueet takasivat riittävän toimeentulon. Niihin aikoihin elanto saatiin luultavasti suurimmaksi osaksi merestä, mutta myös maanviljelys alkoi lähiseuduilla jo tuolloin.

Virnamäestä on löydetty merkkejä nuoremman rautakauden hautauksista sekä samalta ajalta olevasta asuinpaikasta. Havainnot ovat pääosin metsäalueelta, mutta joitakin löytöjä on myös tehty pellon pinnalta. Arkeologisissa tutkimuksissa vuosina 1976-77 metsäsarakkeelle kaivettiin 41 koekuoppaa. Useasta näistä kuopista löydettiin mm. palanutta luuta ja saviastian paloja. Erikoisempi löytö oli pronssinen rengas (ajoitettu n. 1500 vuoden taakse), jonka löytäjä arvelee olevan peräisin vyön koristeesta. Keramiikkaa on peräisin sekä huolellisesti valmistetuista että hauraammista huonolaatuisemmista astioista. Keramiikka ja vyön rengas ovat ainoat löytöaineiston ajoittamisessa auttavat löydöt paikalta. Alueelta on lisäksi löydetty merkkejä polttokenttäkalmistoista. Alueen löytöaineisto kertoo rautakautisen ihmisen arjesta, mutta myös uskomuksista, kuten hautaustavoista.

Uhrikupit ovat kallion tai maakiven pintaan hakattuja, joskus myös pohjaltaan sileiksi hiottuja pieniä kuoppia. Halkaisijaltaan ne ovat yleensä 5-10 cm ja syvyydeltään 1-3 cm. Virnamäen alueella on viisi varmasti kuppikallioksi tai -kiveksi tunnistettua. Kuppikivien on arveltu liittyvän uskontoon, esim. vainaja- ja hedelmällisyyskultin uhrikiviksi. Kiveen hakattuja kuoppia on vaikea ajoittaa, mutta useimmat kuppikalliot ja -kivet ovat luultavasti rautakaudelta. Myös myöhemmin historiallisella kaudella niitä on tehty ja käytetty. Vanhin Suomessa tunnettu kuppikallio on pronssikaudelta. Virnamäen kuppikivet ovat todennäköisesti rautakautisia ja ne sijaitsevat joko peltojen pientareilla tai kivissä tai kallioissa, jotka ulottuvat pelloille. Sijainnista voidaan päätellä, että kuppikivet liittyivät myös maatalouselinkeinoihin.

Aivan Aurajoen rannalla metsäisellä sarakkeella sijaitsevat Komosten kummut ovat kaksi säännöllisen muotoista luontaista kumparetta tai hautakumpua. Vuonna 1961 arkeologisen inventoinnin yhteydessä koekuopasta löydettiin rautakautista keramiikkaa sekä palanutta luuta ja nokimaata. Tällöin kummut tunnistettiin muinaisjäännöksiksi. Kumpuja on pidetty hautoina, mutta kyseessä saattaa mahdollisesti olla leiripaikkakin. Yleisesti kumpuja pidetään hautoina, mutta Suomessa hautakummut olivat poikkeuksellinen hautamuoto rautakaudella. Täällä yleinen hautaustapa rautakaudella oli polttokenttäkalmisto, johon ei liittynyt maanpinnalle näkyviä rakenteita.