Keltalammikin torjuntapeitteet toimivat – seuraavaksi tavoitteena torjunnan laajentaminen

Aurajokisäätiön Keltalammikki VEX -hankkeessa pilotoitujen torjuntapeitteiden ensimmäiset tulokset ovat lupaavia. Kesän aikana Liedon alueelle asennetut peitteet ovat estäneet valon pääsyn keltalammikkikasvustoihin, ja peitteiden alla ei ole kasvanut mitään.

Keltalammikki tarvitsee paljon valoa kasvaakseen. Kun kasvusto peitetään, kasvi ei saa tarvitsemaansa valoa ja alkaa näivettyä. Ruotsissa tehtyjen kokeilujen perusteella yhden kasvukauden mittainen peittäminen voi riittää kasvin taltuttamiseen. Keltalammikki VEX -hankkeessa menetelmää pilotoidaan nyt ensimmäistä kertaa Aurajoessa.

Ensimmäiset kokemukset ovat lupaavia

Kesän aikana peitteitä on seurattu säännöllisesti, ja niiden toimivuutta sekä keltalammikkikasvustojen kehittymistä on tarkkailtu. Ensimmäisten kokemusten perusteella tekniikka toimii hyvin.

Peitteiden reunoilla saattoi paikoin esiintyä pieniä, kitukasvuisia lehtiä. Tämä oli odotettavissa, sillä peitteen ulkopuolelle jäävä kasvusto saa edelleen valoa. Varsinaisella peitetyllä alueella kasvu kuitenkin estyi.

Tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, onko keltalammikki kuollut peittämisen seurauksena juurineen vai onko ainoastaan tämän vuoden kasvusto kuollut. Asia selviää vasta ensi vuoden kasvukauden aikana, kun peitettyjä kohteita seurataan ja nähdään, lähteekö kasvi kasvamaan uudelleen.

Torjuntaa olisi tärkeää laajentaa

Aurajoen keltalammikkikasvustojen kokoluokka vaikuttaa tämän kesän havaintojen perusteella olevan suunnilleen samaa luokkaa kuin viime vuonna. Pinta-alan tarkka arviointi on kuitenkin haastavaa, joten peittämiseen tarvittavien peitteiden kokonaismäärästä ei tässä vaiheessa tehdä tarkkoja arvioita.

Ensimmäisten tulosten perusteella kokeilualuetta olisi mahdollista laajentaa. Torjuntaa olisi tärkeää tehdä erityisesti ylimmistä esiintymistä alavirtaan päin, jotta kasvin leviäminen yläjuoksulle saadaan pysäytettyä.

Jos leviäminen yläjuoksulle saadaan estettyä, keltalammikin esiintymisalue ei pääse kasvamaan yhtä nopeasti. Samalla on kuitenkin tärkeää huomioida, että kasvi voi levitä myös muihin vesistöihin.

Laajemmalle torjunnalle olisi nyt hyvät edellytykset, mutta toiminnan laajentaminen vaatii lisärahoitusta.

Keltalammikista tarvitaan lisää tietoa

Keltalammikin torjuntaa vaikeuttaa myös se, että kasvin elinkierrosta Suomen luonnossa tiedetään edelleen varsin vähän. Esimerkiksi keltalammikin siementen itämisestä Suomessa ei ole toistaiseksi näyttöä, eikä kasvin koko kasvukiertoa tunneta.

Lisätieto kasvin lisääntymisestä voisi olla merkittävä apu torjunnan suunnittelussa. Esimerkiksi kiinnostava tutkimuskysymys on, ovatko kaikki Aurajoen keltalammikkiyksilöt peräisin samasta kasvista vai esiintyykö alueella geneettistä vaihtelua, joka voisi viitata siementen kautta tapahtuvaan lisääntymiseen.

Keltalammikki VEX -hankkeessa kerätty seuranta- ja paikkatietoaineisto auttaa lisäämään ymmärrystä kasvin leviämisestä ja torjunnan vaikutuksista. Seuranta jatkuu myös tulevana kasvukautena, jolloin voidaan arvioida tarkemmin peittämisen pitkäaikaisia vaikutuksia ja mahdollista uudelleenkasvua.

Mitä keltalammikille voi tehdä syksyllä?

Syksyllä keltalammikkikasvuston hajotessa kasvinosia voi kulkeutua virran mukana ja ajautua rannoille. Rannalle päätyneet irtonaiset kasvinosat voi kerätä pois vedestä ja kuivattaa rannalla. Kuivana ne eivät pääse leviämään uuteen vesistöön.

Keltalammikkia ei pidä levittää esimerkiksi siirtämällä kasvinosia toiseen paikkaan. Myös kasvustojen niittämistä tai muuta rikkomista tulee välttää, sillä pienetkin kasvinosat voivat levitä veden mukana.

Keltalammikki VEX -hankkeessa tavoitteena on kehittää Aurajoelle toimiva ja kustannustehokas torjuntamalli, jota voidaan myöhemmin hyödyntää myös muissa keltalammikkia kasvavissa vesistöissä. Ensimmäiset kokemukset antavat tälle työlle hyvän lähtökohdan.