Mikä vilahti pitkospuiden alle? Aurajokilaaksossa voi tavata ainakin neljä eri matelijalajia. Niistä yleisin ja runsaslukuisin on sisilisko. Sopeutuvainen sisilisko on maailman pohjoisin matelijalaji. Sisiliskoa harvalukuisempi vaskitsa on jalaton lisko, jota joskus virheellisesti käärmeeksikin luullaan. Vaskitsan vanha nimitys onkin ”vaskikäärme”. Molemmat Manner-Suomen käärmelajit, eli kyy ja rantakäärme, esiintyvät myös alueella.
Sisilisko on Suomen matelijoista kenties helpoin tunnistaa. Sen selän pääväri on yleensä rusehtava ja vatsa vähän vaaleampi. Selässä on sekä mustia että vaaleita juovia ja täpliä. Sisiliskon voi sekoittaa vieraslaji hietasisiliskoon, jota on tavattu ensimmäisen kerran Lounais-Suomessa vuonna 2014. Jalattoman vaskitsan erottaa myös helposti muista liskoista. Vaskitsan nimi viittaa sen väriin, joka usein kiiltää metallisena valossa. Vaski on hyvin vanha sana, joka on alun perin tarkoittanut ainakin kuparia, pronssia ja messinkiä.
Kyyn ja rantakäärmeen erottaminen toisistaan on joskus hankalaa. Useimmiten rantakäärme on väriltään mustan harmaa tai tumman ruskea ja sillä on pään takana kaulalla sijaitsevat keltaiset laikut. Kyy taas on pohjaväriltään harmaa tai punertavanruskea ja selän keskellä kulkee tunnistettava sahalaitakuvio. Molemmissa käärmelajeissa on erilaisia värimuotoja ja esimerkiksi kaikilla rantakäärmeillä ei ole keltaisia laikkuja kaulallaan. Samalla tavalla on myös kyitä, joilla ei ole sahalaitakuviota. Jos kyseessä on tälläinen poikkeustapaus, yksi hyvä tuntomerkki on pään muoto. Kyyn pää on enemmän kolmion mallinen ja kulmikas, ja rantakäärmeen pää on pyöreänmallinen. Myös silmän pupillin muodon avulla voi nämä lajit erottaa toisistaan, mutta tämä voi vaatia eläimeen jo sellaista läheisyyttä, joka ei kaikille tunnu mukavalta.
Vaihtolämpöisiä matelijoita voi helpoiten bongata pitkospuiden, kivien tai kallioiden päältä lämmittelemästä, jolloin ne on helpompi havaita kuin muualta maastosta. Matelijoilla on herkkä tuntoaisti, jonka avulla ne havaitsevat lähestyvän ihmisen aiheuttamat tärähdykset kaukaa. Rantakäärme viihtyy vesistöjen ääressä ja on taitava uimari. Kyy viihtyy mm. kosteikkojen reuna-alueilla, avokallioilla, hakkuualueilla ja pelloilla sekä niityillä. Molemmat käärmelajit ovat tärkeitä luonnon tasapainolle, jota ne ylläpitävät käyttämällä ravinnokseen esimerkiksi hiiriä ja myyriä. Syömällä pieniä nisäkkäitä, käärmeet myös vähentävät niiden levittämiä loisia, kuten ihmisellekin haitallista puutiaista.
Kyy käyttää saalistaessaan myrkkyä ja se onkin Suomen ainoa myrkyllinen käärme. Vaikka kyy on myrkyllinen, sitä ei tarvitse pelätä liiallisesti. Sekä kyy että rantakäärme pyrkivät aina pakenemaan ihmistä. Myrkky on kyylle erittäin arvokasta ja se pyrkiikin käyttämään sitä vain viimeisenä puolustuskeinonaan. Sisilisko ei pysty juurikaan puolustautumaan, jonka takia se valitseekin pakenemisen. Sisilisko pystyy paetessaan jättämään jälkeensä pätkän hännästään, mutta tämä on liskolle erittäin kallis kustannus. Uuden hännän kasvattamiseen menee paljon energiaa, eikä uusi häntä toimi enää samalla tavalla. Sisiliskoa ei missään nimessä pidäkään kiusata, sillä hännän pudotus saattaa koitua sen kohtaloksi.
Tiesitkö että Suomessa elää myös kolmas käärmelaji kangaskäärme? Lajia on kuitenkin tavattu vain Ahvenanmaalla. Kangaskäärme on Suomen ainoa kuristamalla saalistava käärmelaji.
Lisätietoa Suomen matelijoista löydät täältä
sisilisko 
vaskitsa 
kyy 
rantakäärme
Kuvien lähteet: sisilisko, vaskitsa, kyy, rantakäärme
Kansikuva: sisilisko