Keltalammikki -salakavala kutsumaton vieras Aurajoella

Aurajokisäätiö työstää vuonna 2021 uutena toimintana keltalammikin torjuntaa ja kartoitusta Aurajoella.

Keltalammikki (Nymphoides peltata) on kelluva vesikasvi, jota ei luontaisesti kasva Suomessa.  Alunperin se onkin tuotu tänne koristekasviksi. Lammikin keltaisena mattona levittäytyvät kukinnot saattavatkin näyttää kesällä kauniilta, mutta kasvi on osoittautunut hankalaksi vieraaksi. Kasvin haitat luonnolle, vedelle, kaloille ja virkistyskäytölle ovat kiistattomat ja sen torjunta on sitä vaikeampaa, mitä laajemmaksi kasvustot ovat päässeet leviämään.

Lammikki on parina viime vuotena lähtenyt leviämään Aurajoella vauhdilla. Ensimmäinen löydös lammikista ylipäätään Suomessa on ollut tiettävästi Littoistenjärvestä vuonna 2012. Tämän jälkeen havaintoja tehtiin Aurajoesta, Naantalin Luolalanjärvestä, Raision Haunisten altaasta ja yksittäisenä löytönä Paimionjoesta.

Kasvi leviää sekä rönsyjensä, että siementen välityksellä. Rönsyt saattavat kasvaa muutamassa kuukaudessa useita metrejä, jolloin kasvi voi vallata yhdessä kesässä laajankin alueen syrjäyttäen samalla alkuperäistä lajistoa. Hajoavat kasvustot kuluttavat happea ja mätänevä kasvimassa voi aiheuttaa veteen happikatoa talviaikaan. Umpeenkasvun myötä joen virkistykäyttö vaikeutuu, ja haitat voivat vaikuttaa jopa rantatonttien arvoon.

Keltalammikki sekoitetaan helposti kotoiseen ulpukkaan, mutta lähemmässä tarkastelussa ero on selvä.

Lammikin kukan väri on sama keltainen kuin ulpukallakin, mutta se on paljon pienempi. Lisäksi lammikin terälehdet ovat karvaiset ja ripsireunaiset, mihin viittaa lajin englanninkielinen nimikin: fringed lily. Keltalammikin lehdet ovat myös huomattavasti pienemmät kuin ulpukalla, leveydeltään 3-10 cm.

Suhteellisen uutena ja meillä toistaiseksi ainoastaan Varsinais-Suomessa esiintyvänä kasvina lammikkia ei vielä ole listattu kansalliseen haitallisten vieraslajien luetteloon, johon esimerkiksi jättiputki, kurtturuusu ja jättipalsami kuuluvat ja johon on laadittu kansallinen vieraslajistrategia ja hallintasuunnitelmat. Lammikin haitallisuus on silti selkeä ja yleisesti todettu ja torjuntatyöhön tulee aloittaa Aurajoellakin ennen kuin kasvin leviäminen on riistäytynyt käsistä.

Aurajokisäätiö on kartoittanut joen keltalammikkiesiintymiä vuodesta 2018 lähtien. Vaikuttaa siltä, että Savijoen sivu-uomassa vieraslaji.fi-sivuston tiedosta poiketen keltalammikkia ei ole, mutta Aurajoen pääuomassa ne ovat lähteneet villisti kasvamaan Liedosta Turun suuntaan. Suurimmat esiintymät ovat Liedossa ovat Hakkisten ja Vanhalinnan välillä. Esiintymät näkyvät selvästi myös Liedon kunnan syksyllä 2020 teettämässä ilmakuvauksessa.


Keltalammikkikasvustot erottuvat hyvin vedessä ilmakuvassa Vanhalinnan lähistöllä. Kuva Liedon kunta.

Aurajokisäätiö on järjestänyt Aurajoella koeluontoista kitkentää, joista mittavimmat tehtiin Liedon Vanhalinnassa vuonna 2019 ja 2020, apuna on ollut ammattiopisto Livian opiskelijat. Paikan päällä kokeiltiin kitkemismenetelmiä sekä veneestä että rannasta käsin. Vanhalinna oli mukana talkoissa lainaamalla talkooväelle veneet ja ottamalla kerätyt jätekuormat hoidettavakseen. Jätteet hävitettiin myöhemmin paikan päällä polttamalla, mikä onkin ekologisin tapa hoitaa ne. Samalla varmistettiin, ettei kasvia jää luontoon.

Pilottikokeilu osoitti, että lammikin torjunta on hyvin työlästä ja pitkäjänteistä, mutta ei mahdotonta työtä. Myönteisenä havaintona todettiin, että myöhään syksyllä poistettu kasvusto ei lähtenyt seuraavana vuonna leviämään uudestaan sillä vauhdilla kuin alkukesällä poistetut kasvit samana kesänä. Torjuntatyö vaatii kuitenkin seurantaa ja jatkuvuutta sekä tehokkaampaa metodia käsin kitkemisen rinnalle.

Tavoitteena torjuntatyössä on saada kasvustot poistettua tai ainakin hillittyä niiden leviämistä. Ideaalina olisi saada kasvi kokonaisena juurineen vedestä tai tukahduttaa kasvusto peittämällä se pitkäksi ajaksi. Käytännössä molemmat tavat ovat haastavia Aurajoella. Huolellisella vesiniitolla ja vetämällä irrottamalla kasvustoja pystytään rajoittamaan, jolloin ne eivät uhkaa vesiluontoa ja saadaan aikaa suunnitella pysyvämpiä toimenpiteitä. Vuoden 2021 työhön on saatu avustusta Turun kaupungilta ja Liedon kunnalta.

Tärkeää on myös se, että kasvijäte kerätään vedestä kaikkineen. Mikäli torjuntatyössä versoja jää kellumaan veteen, ne voivat ajautua virran mukana uusille paikoille ja lähteä siellä kasvuun. Tätä voidaan estää käyttämällä  työn aikana ajelehtivia versoja keräävää verkkoa tai puomia.

Työ olisi jokiympäristössä parasta tehdä yläjuoksulta alajuoksun suuntaan, koska kasvi ymmärrettävästi leviää virtauksen mukana.

Vaikka lammikki kasvaa ja leviää vedessä, torjuntatyöhön haetaan lupa ranta-alueiden maanomistajilta. Työssä joudutaan välillä kävelemään ja tekemään kuljetuksia rantapenkereellä, mutta maaperää ei kaiveta eikä niihin levitetä torjunta-aineita. Varsinais-Suomen ELY-keskukseen ilmoitetaan hyvissä ajoin suunnitelluista toimenpiteistä. Työt eivät ole niin laajamittaisia, että tarvittaisiin aluehallintoviraston lupa.

Ruotsissa ja Tanskassa lammikki on esiintynyt pitempään ja se on muodostunut vakavaksi ongelmaksi esimerkiksi Ruotsin Mälaren järvellä. Sikäläisestä torjuntatyöstä kerrotaan Kronobergin lääninhallituksen infossa: https://www.youtube.com/watch?v=ZHerV-hJ0gw