Keltalammikki -salakavala kutsumaton vieras Aurajoella

Aurajokisäätiö on työstänyt vuodesta 2021 lähtien keltalammikin torjuntaa Aurajoella. Kartoitukset tästä haitallisesta kasvista aloitettiin 2018, kun huomattiin kasvin kiihtyvä leviäminen joella.

Keltalammikki (Nymphoides peltata) on kelluva vesikasvi, jota ei luontaisesti kasva Suomessa.  Alunperin se onkin tuotu tänne koristekasviksi. Lammikin keltaisena mattona levittäytyvät kukinnot saattavatkin näyttää kesällä kauniilta, mutta kasvi on osoittautunut hankalaksi vieraaksi. Kasvin haitat luonnolle, vedelle, kaloille ja virkistyskäytölle ovat kiistattomat ja sen torjunta on sitä vaikeampaa, mitä laajemmaksi kasvustot ovat päässeet leviämään. Tarkempi lajikuvaus kasvista täällä.

Lammikki on parina viime vuotena lähtenyt leviämään Aurajoella vauhdilla. Ensimmäinen löydös lammikista ylipäätään Suomessa on ollut tiettävästi Littoistenjärvestä vuonna 2012. Tämän jälkeen havaintoja tehtiin Aurajoesta, Naantalin Luolalanjärvestä, Raision Haunisten altaasta sekä viimeisimpänä Paimionjoesta.

Kasvi leviää sekä rönsyjensä, että siementen välityksellä. Rönsyt saattavat kasvaa muutamassa kuukaudessa useita metrejä, jolloin kasvi voi vallata yhdessä kesässä laajankin alueen syrjäyttäen samalla alkuperäistä lajistoa. Hajoavat kasvustot kuluttavat happea ja mätänevä kasvimassa voi aiheuttaa veteen happikatoa talviaikaan. Umpeenkasvun myötä joen virkistykäyttö vaikeutuu, ja haitat voivat vaikuttaa jopa rantatonttien arvoon.

Keltalammikki sekoitetaan helposti kotoiseen ulpukkaan, mutta lähemmässä tarkastelussa ero on selvä.

Lammikin kukan väri on sama keltainen kuin ulpukallakin, mutta se on paljon pienempi. Lisäksi lammikin terälehdet ovat karvaiset ja ripsireunaiset, mihin viittaa lajin englanninkielinen nimikin: fringed lily. Keltalammikin lehdet ovat myös huomattavasti pienemmät kuin ulpukalla, leveydeltään 3-10 cm.

Muita hiukan samankaltaisia kasveja, joihin lammikin saattaisi sekoittaa, on lehtien osalta konnanulpukka ja kilpukka. Kukkiva lammikki on kuitenkin selkeästi erottuva kasvi.

Suhteellisen uutena ja meillä toistaiseksi lähestulkoon ainoastaan Varsinais-Suomessa esiintyvää lammikkia ei vielä ole listattu kansalliseen haitallisten vieraslajien luetteloon, johon esimerkiksi jättiputki, kurtturuusu ja jättipalsami kuuluvat ja johon on laadittu kansallinen vieraslajistrategia ja hallintasuunnitelmat. Lammikin haitallisuus on silti selkeä ja yleisesti todettu ja torjuntatyöhön tulee aloittaa Aurajoellakin ennen kuin kasvin leviäminen on riistäytynyt käsistä.

Aurajokisäätiö on kartoittanut joen keltalammikkiesiintymiä vuodesta 2018 lähtien. Vaikuttaa siltä, että Savijoen sivu-uomassa vieraslaji.fi-sivuston tiedosta poiketen keltalammikkia ei ole, mutta Aurajoen pääuomassa ne ovat lähteneet villisti kasvamaan Liedosta Turun suuntaan. Suurimmat esiintymät ovat Liedossa ovat Hakkisten ja Vanhalinnan välillä.

Aurajoen sivuhaaran Vähäjoen varrella esiintymiä ei havaittu vuonna 2021, mutta sen sijaan Vähäjoen yläpuolisen Maarian altaan pohjoispäässä oli yllättävänkin runsaasti esiintymiä. Kasvustoja näkyy selvästi myös Liedon kunnan syksyllä 2020 teettämässä Aurajoen ilmakuvauksessa sekä Aurajokisäätiön 2021 Liedosta Turkuun yltävässä ilmakuvauksessa, joka tehtiin yhteistyössä Turun Elokuvaajat ry:n kanssa.

Keltalammikkikasvustot erottuvat hyvin vedessä ilmakuvassa Vanhalinnan lähistöllä. Kuva Liedon kunta.

Aurajokisäätiö järjesti Aurajoella koeluontoista kitkentää, joista mittavimmat tehtiin Liedon Vanhalinnassa vuonna 2019 ja 2020, apuna oli tuolloin ammattiopisto Livian opiskelijat. Paikan päällä kokeiltiin kitkemismenetelmiä sekä veneestä että rannasta käsin. Vanhalinna oli mukana talkoissa lainaamalla talkooväelle veneet ja ottamalla kerätyt jätekuormat hoidettavakseen. Jätteet hävitettiin myöhemmin paikan päällä polttamalla ja maaduttamalla, mitkä ovatkin ekologisimmat tavat hoitaa ne. Samalla varmistettiin, ettei kasvia jää luontoon.

Helteisenä kesänä 2021 lammikkikasvustot alkoivat levitä huomattavasti Aurajoen pääuoman varrella ja keltaisena kukkivat joenmutkat herättivät huomiota. Aurajokisäätiö otti hidastöisen käsinkitkennän rinnalle kokeiltavaksi keräävän koneniiton yhteistyökumppanina västanfjärdiläinen Östermalm Oy 

Tukikohtana on jälleen ollut Liedon Vanhalinna, jonka maa-alueille saatiin tehdä kasvijätteen läjitystä. Työn teknisenä asiantuntijana on toiminut Kari Suonsilta/Aikari Oy. Kenttätöiden suunnittelusta ja toteutuksesta on vastannut Aurajokisäätiön vieraskasvitiimi, johon kuuluvat Suvi Hakulinen, Ville Autio ja Laura Karunen.

Tiedustelut keltalammikkityöstä: Aurajokisäätiö info@aurajoki.net, puh 040 5537 409.

Pilottikokeilut osoittivat, että lammikin torjunta on hyvin työlästä ja pitkäjänteistä, mutta ei mahdotonta työtä. Myönteisenä havaintona todettiin, että myöhään syksyllä poistettu kasvusto ei lähtenyt seuraavana vuonna leviämään uudestaan sillä vauhdilla kuin alkukesällä poistetut kasvit samana kesänä. Torjuntatyö vaatii kuitenkin seurantaa ja jatkuvuutta sekä tehokkaampaa metodia käsin kitkemisen rinnalle.

Tavoitteena torjuntatyössä on saada kasvustoja poistettua tai ainakin hillittyä niiden leviämistä. Ideaalina olisi saada kasvi kokonaisena juurineen vedestä tai tukahduttaa kasvusto peittämällä se pitkäksi ajaksi. Käytännössä molemmat tavat ovat haastavia Aurajoella.

Huolellisella vesiniitolla ja vetämällä irrottamalla kasvustoja pystytään rajoittamaan, jolloin ne eivät uhkaa vesiluontoa ja saadaan aikaa suunnitella pysyvämpiä toimenpiteitä. Vuoden 2021 työhön on saatu avustusta Turun kaupungin Asukastoimintabudjetista ja Liedon kunnalta.

Tärkeää on myös se, että kasvijäte kerätään vedestä kaikkineen. Mikäli torjuntatyössä versoja jää kellumaan veteen, ne voivat ajautua virran mukana uusille paikoille ja lähteä siellä kasvuun. Tätä voidaan estää käyttämällä  työn aikana ajelehtivia versoja keräävää verkkoa tai puomia.

Työ olisi jokiympäristössä parasta tehdä yläjuoksulta alajuoksun suuntaan, koska kasvi ymmärrettävästi leviää virtauksen mukana. Toisaalta hiljalleen virtaavassa Aurajoessa jopa mereltä käyvä tuuli voi painaa rönsyjä yläjuoksuun. Linnut osaltaan kuljettavat eteenpäin höyheniinsä tarttuneita siemeniä.

Vaikka lammikki kasvaa ja leviää vedessä, torjuntatyöhön haetaan lupa ranta-alueiden maanomistajilta. Työssä joudutaan välillä kävelemään ja tekemään kuljetuksia rantapenkereellä, mutta maaperää ei kaiveta eikä niihin levitetä torjunta-aineita. Varsinais-Suomen ELY-keskukseen ilmoitetaan hyvissä ajoin suunnitelluista toimenpiteistä. Työt eivät ole niin laajamittaisia, että tarvittaisiin aluehallintoviraston lupa.

Ruotsissa ja Tanskassa lammikki on esiintynyt pitempään ja se on muodostunut vakavaksi ongelmaksi esimerkiksi Ruotsin Mälaren järvellä. Sikäläisestä torjuntatyöstä kerrotaan Kronobergin lääninhallituksen infossa: https://www.youtube.com/watch?v=ZHerV-hJ0gw