Keltalammikki -salakavala kutsumaton vieras Aurajoella

Keltalammikki (Nymphoides peltata) on kelluva vesikasvi, jota ei luontaisesti kasva Suomessa.  Alunperin se on tuotu tänne koristekasviksi. Lammikin keltaisena mattona levittäytyvät kukinnot saattavatkin näyttää kesällä kauniilta, mutta kasvi on osoittautunut hankalaksi vieraaksi.

Lammikki on parina viime vuotena lähtenyt leviämään Aurajoella vauhdilla. Ensimmäinen löydös lammikista ylipäätään Suomessa oli Littoistenjärvestä vuonna 2012. Tämän jälkeen havaintoja tehtiin Aurajoesta, Naantalin Luolalanjärvestä, Raision Haunisten altaasta ja yksittäisenä löytönä Paimionjoesta.

Kasvi leviää sekä rönsyjensä, että siementen välityksellä. Rönsyt saattavat kasvaa muutamassa kuukaudessa useita metrejä, jolloin kasvi voi vallata yhdessä kesässä laajankin alueen syrjäyttäen samalla alkuperäistä lajistoa. Hajoavat kasvustot kuluttavat happea ja mätänevä kasvimassa voi aiheuttaa veteen happikatoa talviaikaan. Umpeenkasvun myötä joen virkistykäyttö vaikeutuu, ja haitat voivat vaikuttaa jopa rantatonttien arvoon.

Keltalammikki sekoitetaan helposti kotoiseen ulpukkaan, mutta lähemmässä tarkastelussa ero on selvä.

Lammikin kukan väri on sama keltainen kuin ulpukallakin, mutta se on paljon pienempi. Lisäksi lammikin terälehdet ovat karvaiset ja ripsireunaiset, mihin viittaa lajin englanninkielinen nimikin: fringed lily. Keltalammikin lehdet ovat myös huomattavasti pienemmät kuin ulpukalla, leveydeltään 3-10 cm.

Suhteellisen uutena ja meillä toistaiseksi ainoastaan Varsinais-Suomessa esiintyvänä kasvina lammikkia ei vielä ole listattu kansalliseen haitallisten vieraslajien luetteloon, johon esimerkiksi jättiputki, kurtturuusu ja jättipalsami kuuluvat ja johon on laadittu kansallinen vieraslajistrategia ja hallintasuunnitelmat. Lammikin haitallisuus on silti selkeä ja yleisesti todettu ja torjuntatyöhön tulisi ryhtyä Aurajoellakin ennen kuin kasvin leviäminen on riistäytynyt käsistä.

Aurajokisäätiö on kartoittanut joen keltalammikkiesiintymiä vuodesta 2018 lähtien. Vaikuttaa siltä, että Savijoen sivu-uomassa vieraslaji.fi-sivuston tiedosta poiketen keltalammikkia ei ole, mutta Aurajoen pääuomassa ne ovat lähteneet villisti kasvamaan Liedosta Turun suuntaan. Suurimmat esiintymät ovat Liedossa ovat Hakkisten ja Vanhalinnan välillä. Esiintymät näkyvät selvästi myös Liedon kunnan syksyllä 2020 teettämässä ilmakuvauksessa.

Aurajokisäätiö on järjestänyt Aurajoella koeluontoista kitkentää, joista mittavimmat tehtiin Liedon Vanhalinnassa vuonna 2019 ja 2020, apuna on ollut ammattiopisto Livian opiskelijat. Paikan päällä kokeiltiin kitkemismenetelmiä sekä veneestä että rannasta käsin. Vanhalinna oli mukana talkoissa lainaamalla talkooväelle veneet ja ottamalla kerätyt jätekuormat hoidettavakseen. Jätteet hävitettiin myöhemmin paikan päällä polttamalla, mikä onkin ekologisin tapa hoitaa ne. Samalla varmistettiin, ettei kasvia jää luontoon.

Pilottityö osoitti, että lammikin torjunta on työlästä ja pitkäjänteistä, mutta ei mahdotonta työtä. Myöhään syksyllä poistettu kasvusto ei lähtenyt seuraavana vuonna leviämään uudestaan sillä vauhdilla kuin alkukesällä poistetut kasvit samana kesänä.

Torjuntatyössä tavoitteena on vetää kasvi juurineen. Tärkeää on myös se, että kasvijäte kerätään vedestä kaikkineen. Mikäli torjuntatyössä versoja jää kellumaan veteen, ne voivat ajautua virran mukana uusille paikoille ja lähteä siellä kasvuun. Tätä voidaan estää käyttämällä  työn aikana ajelehtivia versoja keräävää verkkoa tai puomia.

Työ olisi jokiympäristössä parasta tehdä yläjuoksulta alajuoksun suuntaan, koska kasvi ymmärrettävästi leviää virtauksen mukana. Aurajoessa, jossa virtaukset pääasiassa ovat hitaita,  vaikuttaa tosin siltä, että suurimmat kasvustot ovat alkaneet levitä myös yläjuoksun suuntaan. Työssä tarvitaan lupa ranta-alueiden maanomistajilta.