Lammikki – kutsumaton vieras Aurajoella

Keltalammikki tai lammikki (Nymphoides peltata) on kelluva vesikasvi, jota ei luontaisesti kasva Suomessa. Alunperin se onkin tuotu tänne koristekasviksi. Lammikin keltaisena mattona levittäytyvät kukinnot saattavatkin näyttää kesällä kauniilta, mutta kasvi on osoittautunut hankalaksi vieraaksi. Kasvin haitat luonnolle, vedelle, kaloille ja virkistyskäytölle ovat kiistattomat ja sen torjunta on sitä vaikeampaa, mitä laajemmaksi kasvustot ovat päässeet leviämään. Tarkempi lajikuvaus kasvista täällä.

Lammikki on parina viime vuotena lähtenyt leviämään Aurajoella vauhdilla. Ensimmäinen löydös lammikista ylipäätään Suomessa on ollut tiettävästi Littoistenjärvestä vuonna 2012. Tämän jälkeen havaintoja tehtiin Aurajoesta, Naantalin Luolalanjärvestä, Raision Haunisten altaasta sekä viimeisimpänä Paimionjoesta.

Tunnistaminen

Keltalammikki sekoitetaan helposti kotoiseen ulpukkaan, mutta lähemmässä tarkastelussa ero on selvä. Lammikin kukan väri on sama keltainen kuin ulpukallakin, mutta se on paljon pienempi. Lisäksi lammikin terälehdet ovat karvaiset ja ripsireunaiset, mihin viittaa lajin englanninkielinen nimikin: fringed lily. Keltalammikin lehdet ovat myös huomattavasti pienemmät kuin ulpukalla, leveydeltään 3-10 cm.

Muita hiukan samankaltaisia kasveja, joihin lammikin saattaisi sekoittaa, on lehtien osalta konnanulpukka ja kilpukka. Kukkiva lammikki on kuitenkin selkeästi erottuva kasvi.

Haitat

Kasvi leviää sekä rönsyjensä, että siementen välityksellä. Rönsyt saattavat kasvaa muutamassa kuukaudessa useita metrejä, jolloin kasvi voi vallata yhdessä kesässä laajankin alueen syrjäyttäen samalla alkuperäistä lajistoa. Hajoavat kasvustot kuluttavat happea ja mätänevä kasvimassa voi aiheuttaa veteen happikatoa talviaikaan. Umpeenkasvun myötä joen virkistykäyttö vaikeutuu, ja haitat voivat vaikuttaa jopa rantatonttien arvoon.

Suhteellisen uutena ja meillä toistaiseksi lähestulkoon ainoastaan Varsinais-Suomessa esiintyvää lammikkia ei vielä ole listattu kansalliseen haitallisten vieraslajien luetteloon, johon esimerkiksi jättiputki, kurtturuusu ja jättipalsami kuuluvat ja johon on laadittu kansallinen vieraslajistrategia ja hallintasuunnitelmat. Lammikin haitallisuus on silti selkeä ja yleisesti todettu ja torjuntatyö tulee aloittaa Aurajoellakin ennen kuin kasvin leviäminen on riistäytynyt käsistä.

Aurajokisäätiön torjuntatyö

Aurajokisäätiö on työstänyt vuodesta 2019 lähtien pilottiluonteisesti keltalammikin torjuntaa Aurajoella. Kartoitukset tästä haitallisesta kasvista aloitettiin 2018, kun huomattiin kasvin kiihtyvä leviäminen joella.

Aurajokisäätiö on kartoittanut joen keltalammikkiesiintymiä vuodesta 2018 lähtien. Vaikuttaa siltä, että Savijoen sivu-uomassa vieraslaji.fi-sivuston tiedosta poiketen keltalammikkia ei ole, mutta Aurajoen pääuomassa ne ovat lähteneet villisti kasvamaan Liedosta Turun suuntaan. Suurimmat esiintymät Liedossa ovat Hakkisten ja Vanhalinnan välillä.

Aurajoen sivuhaaran Vähäjoen varrella esiintymiä ei havaittu vuonna 2021, mutta sen sijaan Vähäjoen yläpuolisen Maarian altaan pohjoispäässä oli yllättävänkin runsaasti esiintymiä. Kasvustoja näkyy selvästi myös Liedon kunnan syksyllä 2020 teettämässä Aurajoen ilmakuvauksessa sekä Aurajokisäätiön 2021 Liedosta Turkuun yltävässä ilmakuvauksessa, joka tehtiin yhteistyössä Turun Elokuvaajat ry:n kanssa.

Aurajokisäätiö järjesti Aurajoella koeluontoista kitkentää, joista mittavimmat tehtiin Liedon Vanhalinnassa vuonna 2019 ja 2020, apuna oli tuolloin ammattiopisto Livian opiskelijat. Paikan päällä kokeiltiin kitkemismenetelmiä sekä veneestä että rannasta käsin. Vanhalinna oli mukana talkoissa lainaamalla talkooväelle veneet ja ottamalla kerätyt jätekuormat hoidettavakseen. Jätteet hävitettiin myöhemmin paikan päällä polttamalla ja maaduttamalla, mitkä ovatkin ekologisimmat tavat hoitaa ne. Samalla varmistettiin, ettei kasvia jää luontoon.

Helteisenä kesänä 2021 lammikkikasvustot alkoivat levitä huomattavasti Aurajoen pääuoman varrella ja keltaisena kukkivat joenmutkat herättivät huomiota. Aurajokisäätiö otti hidastöisen käsinkitkennän rinnalle kokeiltavaksi keräävän koneniiton yhteistyökumppanina västanfjärdiläinen Östermalm Oy

Tukikohtana oli jälleen Liedon Vanhalinna, jonka maa-alueille saatiin tehdä kasvijätteen läjitystä. Työn teknisenä asiantuntijana toimi Kari Suonsilta/Aikari Oy. Kenttätöiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Aurajokisäätiön vieraskasvitiimi, johon kuuluvat Suvi Hakulinen, Ville Autio ja Laura Karunen.

Pilottikokeilut osoittivat, että lammikin torjunta on hyvin työlästä ja pitkäjänteistä, mutta ei mahdotonta työtä. Myönteisenä havaintona todettiin, että myöhään syksyllä poistettu kasvusto ei lähtenyt seuraavana vuonna leviämään uudestaan sillä vauhdilla kuin alkukesällä poistetut kasvit samana kesänä. Aurajokisäätiö on jatkanut käsin kitkentää kausina 2022 ja 2023. Torjuntatyö vaatii kuitenkin seurantaa ja jatkuvuutta sekä tehokkaampaa metodia käsin kitkemisen rinnalle.

Tiedustelut keltalammikkityöstä: Aurajokisäätiö info@aurajoki.net, puh 040 5537 409.

Torjuntamenetelmät

Tärkeää: Jos lammikkia poistetaan vesistöstä niittämällä tai kitkemällä, on ehdottomasti huolehdittava, että irtoavia kasvinosia ei pääse leviämään muualle vesistöön. Huolimaton torjunta voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lintujen pesintää ei saa häiritä. Mahdolliset lintujen pesinnät on otettava huomioon suunniteltaessa torjuntaa vesistöissä. Lisää aiheesta BirdLife Suomen verkkosivuilla.

Lammikin myrkyttömään torjuntaan on tiedossa ainakin seuraavat menetelmät:

1. Kitkentä

Kitkentä eli kasvin poistaminen pohjasta juurineen on hyvä tapa hävittää pienehköt kasvustot. Varjopuolena tässä menetelmässä on sen työläys. Kitkentä tehdään yleensä rantavedessä kahlaten. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi talikkoa ja haraa. Kasvit kerätään rannalle ja viedään riittävän kauas vedestä niin, että kasvinosat ja mahdolliset siemenet eivät pääse takaisin veteen sateen mukana. Työn yhteydessä on tärkeää huolehtia siitä, että mahdollisesti irtoavat kasvinosat eivät leviä vesialueella uusiin paikkoihin. Tämän estämiseksi tulee kitkettävä alue rajata vesistöpuomilla tai verkolla. Lopuksi rajattu alue puhdistetaan kasvinosista esimerkiksi tiheäsilmäisen haavin avulla.

2. Niittäminen

Niittämisellä tarkoitetaan tässä kasvin varren katkaisemista veden pinnan alapuolelta. Käsin niitto voidaan toteuttaa kaislaviikatteella vedessä kahlaten tai laiturilta tai veneestä. Kasvijäte on kerättävä talteen. Jäte läjitetään sopivaan paikkaan mahdollisimman etäälle rannasta. Sopivia työkaluja keräämiseen ovat hara, talikko ja tukevarakenteinen haavi. Jäte voidaan kerätä esimerkiksi kevytpeitteen päälle ja viedä sen avulla pois rannalta. Niitettävä alue tulee rajata vesistöpuomilla kasvinosien leviämisen estämiseksi. Lopuksi rajattu alue puhdistetaan kasvinosista tiheäsilmäisellä haavilla.

Niitto voidaan toteuttaa suuremmassa mittakaavassa koneellisesti. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää vesikasvien niittämiseen tarkoitettuja laitteita. Koneellisessa niitossa on äärimmäisen tärkeää kerätä kaikki kasvijäte mahdollisimman tarkkaan pois vesistöstä. Koneellisesta niitosta on aina ilmoitettava ELY-keskukseen.

3. Peittäminen

Kasvit voidaan peittää ja niiden valon saanti estää joko pinnalla kelluvalla peitteellä tai vaihtoehtoisesti vesistön pohjaan asetettavalla peitteellä. Molemmat estävät tehokkaasti kasvien kasvun. Lopulta kasvit kuolevat ja alkavat hajota.

On tärkeää huolehtia peitteen pysymisestä ehjänä koko kasvukauden ajan. Peitteet on ankkuroitava hyvin ja merkittävä selvästi.

Pohjaan laitettava peite voi olla esimerkiksi kumi- tai muovimatto, jonka päälle asetellaan painoja sen pitämiseksi pohjassa. Matto ei saa olla täysin ilmatiivis, sillä hajoava kasvimassa tuottaa kaasua, joka jää peitteen alle. Tämän vuoksi peitteessä tulee olla pieniä reikiä tai saumakohtia joista kaasu vapautuu. Peitteen materiaalin tulee olla hyvin UV-säteilyä kestävää, jotta se ei hajoaisi mikromuoveiksi vesistöön.

Peitteet tulee poistaa vesistöstä syksyllä. Näin vältytään niiden hajoamiselta ja kulkeutumiselta vääriin paikkoihin. Samalla peitteen kunto voidaan tarkastaa.

Kasvijätteen käsittely

Niittämällä tai kitkemällä tehdyssä torjunnassa kertyy aina kasvijätettä, joka on kerättävä talteen. Sitä ei saa missään tapauksessa jättää veteen, sillä kasvinosat juurtuvat helposti uusiin paikkoihin.

Kasvijäte tulee läjittää niin kauas rannasta, että ei ole vaaraa sen päätymisestä uudelleen veteen.

Niitettävän tai kitkettävän alueen rajaaminen vesistöpuomilla on tärkeää. Näin saadaan kelluvat kasvinosat talteen ja minimoidaan leviämisen riski. Lisää tietoa vieraskasvijätteen käsittelystä löytyy vieraskasvit.fi-sivustolta.

Kenen luvalla?

Maanomistajan luvalla saa tehdä käsinkitkentää ja käsin niittämistä ilman viranomaisilmoitusta. Tällöin on huomioitava naapurit ja vesialueen osakkaille on ilmoitettava. Hankkeet on usein paras toteuttaa yhteistyössä naapureiden kanssa.

Koneellisesta vesikasvien niitosta tai ruoppauksesta on tehtävä ilmoitus ELY-keskukseen. (ELY-keskuksen ohjeistus)