Sammaleet ovat osa kasvikuntaa, mutta ne eroavat muista kasveista monin eri tavoin. Toisin kuin monilla muilla kasveilla, sammaleilla ei ole juuria. Sammaleet ottavat veden ja ravinteet suoraan maanpäällisten osiensa kautta ja kiinnittyvät alustaansa juurtumahapsien avulla. Sammaleet eivät myöskään tee siemeniä, vaan lisääntyvät itiöiden avulla, samoin kuin sanikkaat.
Sammaleet ovat usein havupuiden tapaan vihreitä ympäri vuoden. Sammaleet kasvavat pituutta yläpäästään, kun alaosa pikkuhiljaa lahoaa turpeeksi, humukseksi tai mullaksi. Turvetta sammaleista muodostuu vain kosteissa ympäristöissä ja hapettomissa oloissa. Turve muodostuu sammaleen kasvutahtiin nähden hyvin hitaasti.
Suomessa on sammalia lähes 900 lajia. Sammalia kasvaa melkein kaikenlaisissa ympäristöissä, sillä ne ovat pitkän kehityshistoriansa aikana sopeutuneet ja erikoistuneet kasvamaan erilaisilla kasvualustoilla ja monenlaisissa olosuhteissa. Kaikki sammaleet eivät edes tarvitse juurikaan kosteutta, vaan menestyvät hyvinkin kuivilla ja karuilla paikoilla.
Suomalaiset ovat hyödyntäneet sammalia entisaikoina monilla eri tavoilla. Suomen yleisin sammallaji seinäsammal on jopa saanut nimensä sen vanhan käyttötarkoituksen mukaan. Sammalta on nimittäin käytetty tiivisteenä hirsitalojen seinissä. Sammalissa on myös antimikrobisia aineita, jonka vuoksi sammalia on käytetty muun muossa terveydenhoidossa ja säilönnässä. Yksi antimikrobisista vaikuituksistaan tunnettu yleinen sammal on rahkasammal, jota on jo pitkään hyödynnetty eri ihosairauksien ja vammojen hoidossa. Nykypäivänäkin rahkasammalia käytetään myös esimerkiksi arkeologisten löydösten säilönnässä ja kuljetuksessa.
Karhunsammal puolestaan on saanut nimensä hieman erilaisesta käyttötarkoituksestaan. Karhut nimittäin käyttävät pehmeitä karhunsammalia talvipesiensä vuoraukseen. Karhunsammaleet ovat seinäsammalten ja rahkasammalten ohessa yleisiä metsiemme sammalia.
seinäsammal 
rahkasammal 
karhunsammal
Kuvat: Suvi Hakulinen, Aurajokisäätiö