Suomessa tavataan 23 eri etanalajia ja 73 eri kotilolajia. Aurajokilaaksossa voi nähdä näistä lajeista useita, mutta niiden tunnistaminen vaatii yleensä harjoittelua, sillä ne eivät ole kaikille valmiiksi yhtä tuttuja kuin monet muut lajit. Nilviäisistä löytyy sekä tuoretta kasviainesta hyödyntäviä lajeja, että jo lahoamisvaiheessa olevan kasviaineksen hajottajia.
Yksi Suomen suurimmista etanalajeista on ukkoetana. Sen väritys vaihtelee mustan ja harmaan sävyistä rusehtavaan ja se voi olla jopa 10-20 cm pitkä. Sillä on selässä harja, joka erottuu parhaiten sen peräpäässä. Ukkoetana on metsien laji, jonka voi nähdä myös pihan suojaisissa paikkoissa. Ukkoetana on varsin hyödyllinen kotoperäinen laji, jota ei tule sekoittaa muihin kookkaisiin etanoihin, kuten vieraslaji espanjansiruetanaan.
Kotilot erottaa etanoista helposti, koska niillä on suojanaan kova kalkkikuori. Kotilot tarvitsevat kuorensa rakentamiseen runsaasti kalkkia, minkä takia ne viihtyvät happamassa maaperässä. Tämä takia monet kotilot ovat lehtomaisten alueiden lajeja, joten niille löytyy hyviä elinympäristöjä myös Aurajokilaaksosta. Lehtokotilo on alueella yleinen ja se viihtyy ympäristössä, joissa on runsaasti kasvillisuutta. Lehtokotilon kuori on pohjaväriltään tumman- tai punertavanruskea ja siinä on epäsäännöllisiä kellertäviä laikkuja. Maalla elävien nilviäisten lisäksi myös joessa elää useita kotilolajeja, kuten Suomen suurin vesikotilolaji piippolimakotilo.
Aurajoessa on tavattu myös useita simpukkalajeja, joista mielenkiintoisin on kenties vaarantunut vuollejokisimpukka. Vuollejokisimpukka kuuluu tiukasti suojeltuihin EU:n eläinlajeihin, eikä niille tärkeitä elinympäristöjä saa tahallisesti heikentää tai hävittää.
lisätietoa etanoista, kotiloista ja simpukoista
ukkoetana 
lehtokotilo 
piippolimakotilo 
vuollejokisimpukka
kuvien lähteet: ukkoetana, lehtokotilo, piippolimakotilo, vuollejokisimpukka
kansikuva: Suvi Hakulinen, Aurajokisäätiö