Nisäkkäät ovat usein ihmisille se ensimmäiseksi mieleen tuleva ryhmä, kun eläimistä puhutaan. Eikä mikään ihme, olemmehan itsekin nisäkkäitä. Ehkä juuri siksi pidämme nisäkkäitä usein suloisina ja koemme niiden tunnistamisenkin melko helpoksi.
Hirvieläimet ovat Aurajokilaakson kookkaimpia nisäkkäitä. Jokilaaksossa voi tavata ainakin metsäkauriin, valkohäntäkauriin (valkohäntäpeura) ja hirven. Näistä metsäkauris on selkeästi pienin ja hirvi suurin. Luonnossa liikkujan voi olla vaikea päästä lähelle jokilaakson hirvieläimiä, koska niillä on hyvä kuulo- ja hajuaisti, joiden avulla ne havaitsevat lähestyvän ihmisen kaukaa. Paras aika bongata hirvieläimiä ovat kesän aamut ja hämärtyvät illat, jolloin ne ovat aktiivisimmillaan ja tulevat pois metsän suojasta ruokailemaan pelloille ja niityille.
Aurajokilaaksossa elää useita pieniä ja keskikokoisia nisäkkäitä, kuten hiiriä ja rottia, myyriä, siili, rusakko, metsäjänis, orava, ja tämän harvinaisempi sukulainen liito-orava. Monet näistä aroista nisäkkäistä ovat vaikeasti bongattavia ja niiden havainnoiminen perustuukin usein jälkiin ja jätöksiin. Liito-oravan kullanruskeat jätökset paljastavat usein sen pesäpaikankin. Liito-oravien asuttamia metsiä pyritään suojelemaan, sillä eläin on vaarantunut vanhojen metsien vähetessä.
Petoeläimet pitävät osaltaan huolen siitä, että muiden eläimien kannat pysyvät sopivan kokoisina. Aurajokilaaksossa ei tavata ainakaan säännöllisesti Suomen suurpetoja, mutta pienpetoja ja sekasyöjiä on useampia. Suomen yleisin pienpeto kettu on kaikkiruokainen. Kettu syö ravinnokseen esimerkiksi myyriä, eläinten raatoja ja hyönteisiä, mutta myös kasveja. Hämärän aikaan aktiivisen ketun voi myös nähdä tonkimassa jätesastioita, koska se on tottunut elämään ihmisten läheisyydessä. Talvisin ketun jäljet on helppo tunnistaa, koska ne muodostavat lumeen siistin jonon. Alueella voi tavata myös muita pienpetoja kuten saukon, mäyrän, sekä vieraslajit minkin ja supikoiran. Mäyrä ja supikoira nukkuvat talviunta, joten niiden näkeminen talvella on epätodennäköistä. Supikoira voi tosin myös pysytellä jalkeilla koko talven, jos säät pysyvät tarpeeksi lämpiminä. Yksi tapa havaita saukon elelevän alueella, on bongata niiden jättämiä ”liukumäkiä” lumisista rinteistä. Myöskin näätäeläimiin kuuluvan lumikon näkemiseen tarvitaan jo hiukan tuuria, sillä se vaihtaa suojaväriään vuodenajan mukaan, loikkii hyvin nopeasti piilosta toiseen ja osaa myös uida.
Tiesitkö, että lumikko on maailman pienin petonisäkäs?
Testaa tunnistatko rusakon ja metsäjäniksen toisistaan tästä.
metsäkauris 
hirvi 
liito-orava 
liito-oravan jätöksiä 
kettu 
lumikko talvella
Kuvien lähteet: metsäkauris, hirvi, liito-orava, liito-oravan jätöksiä, kettu, lumikko talvella
Kansikuva: Otto Hölsö