Aurajokilaaksossa on rikas kasvisto. Kasvien monimuotoisuutta lisää erilaisten kasvuympäristöjen runsaus. Jokilaaksossa on mahdollisuus päästä kulkemaan niin rehevissä lehtometsissä kuin kuivissa kangasmetsissäkin. Joen rannalla on sekä luonnotilaista rehevää kasvillisuutta, että karumpia kallioita ja niittyjä. Maatalousalueilla Aurajokea suoj́aa suojavyöhyke, joka vähentää pelloilta valuvaa ravinnekuormitusta. Jokivarren laitumet ovat myös tärkeä osa Aurajokilaakson perinnemaisemaa.
Joessa ja sen rannoilla voi tavata esimerkiksi ulpukkaa, osmankäämiä, kurjenmiekkaa, vehkoja ja erikoisen mallisen pystykeiholehden. Jokilaakson lehtometsissä on lehtometsälle tyypillisiä jalopuulajeja kuten tammi, lehmus ja vaahtera. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat esimerkiksi kelta-, sini- ja valkovuokot. Jokilaakson luonnontilaisilla niityillä kasvaa lukuisia arvokkaita kukkivia lajeja, jotka muun muossa tarjoavat ravintoa hyönteisille. Kauempana joesta on myös tuoretta- ja kuivaa kangasmetsää, jonka lajistoihin kuuluvat mm. mänty, kuusi, mustikka ja puolukka sekä monet eri sanikkaiset ja sammaleet. Sammaleet ovatkin hyvin monimuotoinen ja mielenkiintoinen ryhmä, josta voit lukea lisää täältä. Metsät tarjoavat paitsi elinpaikkoja lukuisille nisäkkäille ja linnuille, myös ihmisille paikan rentoutua.
Aurajoen alueella on siis hyvä mahdollisuus tutustua Suomen eri metsätyyppeihin ja kasvillisuusalueisiin. Jo lyhyenkin retken aikana voi nähdä useita erilaisia kasvupaikkoja ja lukuisia kasvilajeja. Kasvien tunnistaminen on helppo aloittaa vaikka oman pihan tai lähialueen kasveista. Kasveja tunnistaessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti lehtien ja kukinnon muotoon, sekä kasvupaikkaan.
Tiesitkö, että joillan kasveilla ei ole ollenkaan lehtivihreää? Mäntykukka on esimerkki loiskasvista, joka saa energiansa yhteyttämisen sijaan sienirihmaston kautta puilta.
Testaa: Kuinka hyvin sinä tunnet luonnonkukkia?
Apuja kasvien tunnistamiseen saat esimerkiksi luontoportista, tai tekoälyä käyttäviästä sovelluksista.
Kuvat: Suvi Hakulinen (mäntykukka) ja Otto Hölsö (muut), Aurajokisäätiö